Saamelaiskulttuuri porotilalla

Keitä saamelaiset ovat

Saamelaiset ovat Norjan, Ruotsin, Suomen ja Venäjän Kuolan niemimaan pohjoisimpien osien alkuperäiskansa, ja aluetta he kutsuvat nimellä Sápmi. Vain vähemmistö hoitaa nykyään poroja; useimmat saamelaiset elävät tavallista nykyelämää kaupungeissa, myös Tromssassa. Poronhoito on kuitenkin yhä kulttuurin ytimessä, ja suurimmassa osassa Norjaa oikeus poronhoitoon on varattu saamelaisille.

Norja harjoitti pitkään norjalaistamispolitiikkaa, joka vieroitti saamelaisia kielistään ja perinteistään kouluissa ja kirkoissa. Monet perheet menettivät kielensä yhden sukupolven aikana. Oppaasi saattaa puhua tästä. Se on osa syytä, miksi leirillä näkemääsi kulttuuria jaetaan ylpeydellä ja miksi on tärkeää, että vierailijat kuuntelevat.

Lavvu ja gamme

Lavvu on saamelainen kota: toisiaan vasten nojaavat seipäät, kankaan tai taljojen peitto, avotuli keskellä ja savu ulos ylhäältä. Poronhoitajat käyttivät sitä kulkiessaan tokan mukana, ja jokaisella vertailemallamme leirillä se on paikka, jossa lämmitellään, syödään ja kuunnellaan. Gamme on turvekota, puusta rakennettu ja maalla ja nurmella peitetty, ja Tromsø Arctic Reindeerin iltaretki nauttii siellä kynttiläillallisensa.

Mitä nuotiolla kypsennetään

Bidos on klassikko, poronlihasta, perunasta ja porkkanasta kirkkaaseen liemeen keitetty keitto, jota on perinteisesti tarjottu häissä ja muissa juhlissa. Tromsø Lapland tarjoaa sitä lounaaksi vegaanivaihtoehdon kera, iltaretki osana kolmen ruokalajin illallista, ja suosikkimme tarjoilee lavvussaan lämpimän perinneaterian. Kahvi keitetään usein pannussa nuotiolla. Poron syöminen sen tapaamisen jälkeen voi tuntua vierailijasta oudolta; poronhoitajaperheille se on yksinkertaisesti tokan tarkoitus, ja eläimen jokainen osa käytetään.

Joiku

Joiku on saamelainen laulun muoto ja yksi Euroopan vanhimmista elävistä laulutraditioista. Joikua ei lauleta jostakusta; joikataan häntä itseään, ihmistä, paikkaa tai eläintä, ja joiku kuuluu kohteelleen. Lähetyssaarnaajat tuomitsivat sen aikoinaan, ja sukupolvien ajan sitä laulettiin hiljaa tai ei lainkaan. Suosikkimme ja iltaretki päättyvät joikuun nuotiolla. Kuuntele hiljaa, äläkä yritä laulaa mukana, ellei sinua kutsuta.

Gákti ja värit

Moni opas pukeutuu gáktiin, perinteiseen siniseen tai punaiseen saamenpukuun, jossa on värikkäitä koristenauhoja. Kuosi, värit ja kuviot kertovat, miltä seudulta kantaja on. Se on merkityksellinen vaate, jota käytetään töissä, häissä ja kansallispäivänä, ei koskaan naamiaisasu. Ihaile sitä, kysy siitä, mutta älä pyydä lainaksi kuvaa varten.

Poronhoitovuosi muutamalla rivillä

Jokaisella porolla on omistajansa merkki, joka leikataan korviin vasana. Vasat syntyvät keväällä ja merkitään kesällä, ja tokat siirtyvät kesälaitumilta, usein rannikolta ja saarilta, sisämaan talvilaitumille, joissa jäkälä on lumen alla. Syksyllä on erotus ja teurastus. Tuulivoimalat, tiet, mökit ja muuttuvat talvet kaventavat laitumia, ja leutojen jaksojen jälkeiset jääkerrokset voivat sulkea jäkälän lukkoon. Kysy oppaaltasi; useimmat puhuvat siitä mielellään. Miten turistitokista pidetään huolta, kerromme hyvinvointioppaassamme.

Miten olla hyvä vieras

• Kysy lupa ennen kuin kuvaat ihmisiä. Poroja saa kuvata vapaasti; poronhoitajat ansaitsevat kohteliaisuuden.
• Sano saamelainen, älä lappalainen. Monet pitävät vanhaa nimitystä saamelaisista puhuttaessa loukkaavana.
• Seuraa oppaan esimerkkiä tokan kanssa. He tietävät, mitkä eläimet ovat hermostuneita.
• Ei kovaa musiikkia, drooneja tai voimakasta hajuvettä. Tromsø Lapland kieltää voimakkaat tuoksut.
• Kysy kysymyksiä. Näiden retkien parhaat hetket syntyvät, kun vierailijat ovat uteliaita.

Matkustatko helmikuun alussa? Kaupungin saamelaisviikosta ja katujen porokilpailuista kerromme kausioppaassamme.